Suomen arktiset olosuhteet ovat suotuisat luonnonmarjoille, ja Suomi onkin kokoonsa nähden yksi maailman parhaista luonnonmarjamaista. Suomessa esiintyy noin 50 luonnonvaraista marjakasvia, joista 37 on syötäviä. Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat marjat ovat puolukka, mustikka ja hilla. Myyntiin poimitaan eniten puolukkaa. Luonnonmarjat kasvavat ilman lannoitusta, kastelua ja kasvinsuojeluaineita ja ovat siten vapaita esimerkiksi torjunta-ainejäämistä tai sadetuskastelun aiheuttamista hygieniariskeistä. Suomen maantieteellinen sijainti, pohjoisuus ja mantereisuus, takaavat paitsi suuret marjasadot, myös marjojen erinomaisen laadun, jota arvostetaan kansainvälillä markkinoilla.

Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjakasvia

Hyödyntämätöntä potentiaalia

Luonnonmarjojen satomäärät vaihtelevat vuosittain suuresti. On kuitenkin arvioitu, että pitkällä aikavälillä puolukan keskimääräinen sato Suomessa on vuosittain noin 260 milj. kg, ja mustikan noin 180 milj. kg. Vuosien välisistä vaihteluista ja satomäärien arvioinnin hankaluudesta johtuen luonnonmarjojen käyttöastetta on vaikea määrittää, mutta on arvioitu, että puolukan vuosittaisista sadoista käyttöön päätyy noin kymmenen prosenttia ja mustikan noin kuusi prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Suomen metsien tarjoamat luonnonmarjat ovat suurelta osin hyödyntämättä.

Valtaosa marjoista jää poimimatta

Suurin osa kaupallisesti poimitusta luonnonmarjasta päätyy vientiin. Mustikan markkina-alueet ovat nykyään pääasiassa Itä- Aasiassa, Japanissa ja Kiinassa, jossa siitä valmistetaan ensisijaisesti terveys- ja hyvinvointituotteita. Japanissa mustikkauutteen hinta on 1,5–2 -kertainen kun uute tai sen raaka-aine on peräisin suoraan Pohjoismaista. Puolukka sen sijaan käytetään ensisijaisesti elintarviketeollisuudessa.

Pohjoinen valo tuottaa marjoihin arvokkaita yhdisteitä

Luonnonmarjat sisältävät fenolisia yhdisteitä, joilla on todettu olevan lukuisia edullisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. Fenoliset yhdisteet ovat usein happiradikaalien haitallisilta vaikutuksilta suojaavia antioksidantteja. Valon määrällä uskotaan olevan tärkeä rooli marjojen terveellisten yhdisteiden synnyssä. Esimerkiksi mustikan antosyaanipitoisuuden on todettu olevan korkeampi pohjoisessa kuin etelässä kasvavissa marjoissa.  Valon määrän lisäksi valon laatu vaikuttaa yhdisteiden muodostumiseen. Mustikan flavonoideja muodostuu erityisen paljon, kun kasvi altistuu sinisille ja kaukopunaisille aallonpituuksille, joita on erityisen paljon pohjoisessa valoilmastossa yöaikaan.

Pitkä ja kylmä talvi sekä routiva maa auttaa marjoja kasvamaan

Luonnonmarjat tarvitsevat pitenevän päivän lisäksi kevättä edeltäneen alhaisen lämpötilan jakson, jotta kukkasilmut kehittyvät kukiksi. Prosessia kutsutaan vernalisaatioksi eli idunviritykseksi. Vernalisaatio estää kasveja kukkimasta kasvukauden lopulla mahdollisten syksyisten lämpimien kausien aikana ja on siten tärkeä, periytyvä sopeutuma pohjoisissa marjakasveissa. Pitkä ja kylmä talvi on siis suomalaisten luonnonmarjakasvien kukkien – ja siis marjasadon – muodostumisen ehdoton edellytys.

Maaperän jäätyminen eli routiminen vaihtelee Suomessa voimakkaasti pohjoisuudesta, lumipeitteen paksuudesta, maalajista ja sateisuudesta riippuen eteläisen Suomen 10 cm:stä aina pohjoisimman Lapin useaan metriin. Routa hidastaa mikrobitoimintaa maaperässä. Marjakasvit hyötyvät tästä, koska useat lämpimillä alueilla tuhoja aiheuttavat kasvipatogeenit ja tuhohyönteiset eivät kykene talvehtimaan alhaisessa lämpötilassa. 

Mustikka tarvitsee lumipeitteen

Pohjoiset kasvit voidaan jakaa karkeasti lumensuosijoihin (suosivat paksua lumipeitettä), lumipakoisiin (sietävät talvella lumettomuutta) sekä niihin kasveihin, joille lumipeitteen paksuudella ei ole merkitystä. Marjakasveista etenkin mustikka tarvitsee suojaavan lumikerroksen talvikaudeksi, puolukka sietää paremmin ohuen lumipeitteen ja alhaisen lämpötilan yhdistelmää ja kaarnikka eli variksenmarja selviytyy jopa ajoittain lumettomilla tunturien rinteillä.

Paksu lumipeite on edellytys mustikan esiintymiselle Suomessa, koska etenkin alkutalvesta jo -20 asteen pakkanen alkaa vaurioittaa mustikanversoja ja alle 10 cm:n talvenaikainen lumipeite aiheuttaa pakkasvaurioita kolmasosalle mustikoista.

Helposti marjamaille

Suomen infrastruktuuri (mm. tiestö) on hyvin kehittynyt ja kattaa koko maan, pohjoisimpia alueita myöten. Metsätietoverkoston ansiosta marjojen poimiminen on helppoa ja logistiikka on tehokasta. Marjaan pääsee autolla tai pyörällä. Tässä suhteessa Suomi yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa poikkeaa olennaisesti muista pohjoisista maista. Siinä missä Alaskassa, Venäjällä tai Kanadassa napapiirille pääseminen voi muodostua kamppailuksi luonnonvoimia vastaan, Suomessa se on tavanomainen auto- tai pyöräilymatka. 

Polkupyörällä marjaan

Metsätieverkosto mahdollistaa luonnonmarjojen talteenoton tehokkaan logistiikan. Suomessa on yli 130 000 kilometriä metsäteitä, keskimääräinen etäisyys lähimmälle metsätielle on 200–300 metriä Etelä-Suomessa, Pohjois- Suomessa 400–600 metriä. Tämän takia metsämarjat kyetään ottamaan talteen ja kuljettamaan jatkokäsittelyyn (yleensä pakastamo) nopeasti, mikä pitää marjojen laadun hyvänä.

Lue lisää:

Arktinen ruoantuotanto – Taustaselvitys ja kiteytysmatriisi

Ruokafakta

Arktiset aromit

Lutunen-hankkeen blogi-tekstejä:

Mustikan pohjoinen laatu
Mitä pohjoinen valo tekee mustikalle
Ruma puristekakun poikanen on terveellinen ja arvokas